Teimme tänään retken Luonnontieteelliseen museoon. Lapset odottivat dinosauruksen luurankoa ja meitä vanhempia kiinnosti näyttelyiden ohella myös rakennuksen arkkitehtuuri.
Museovierailumme oli lähinnä läpijuoksu näyttelystä toiseen, sillä lapset olivat liian innoissaan
ja liian nuoria tutustuakseen asioihin syvällisemmin. Läpijuoksusta huolimatta odotuksemme palkittiin. Minä hurmaannuin rakennuksen kauneudesta ja myös museo oli todella mielenkiintoinen. Lapsista parasta taisivat olla mahtavan leveät rappuset ja alakerran Afrikannorsu.
Ihastuin erityisesti valko-harmaisiin laattalattioihin ja nappasinkin lattiasta muutaman kuvan muistoksi ja inspiraatiokuvaksi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuvaan laattoja. Ehkä jossain nurkan takana odottaa kylpyhuoneremontti, johon inspiroidun jo tietämättäni.
Museo teki vaikutuksen ja haluan tulla tänne lasteni kanssa uudestaan ja uudestaan. Museokäynti Luonnontieteellisessä voisi sopia vaikkapa jokavuotiseksi perinteeksi. Lapsi kehittyy vuodessa niin paljon, että hän pystyy ammentamaan jokaisella kerralla jotain uutta samasta tutusta paikasta. Odotan jo innolla, kuinka pääsen joskus tavaamaan esittelytekstejä lukemista opettelevan lapseni kanssa ja joskus tulevaisuudessa voimme tutkia lapsen kanssa monta tuntia jännittäviä asioita eläinten maailmasta.
